Hetken kypsyttelyn jälkeen minäkin suuntaan bloggeriin. Uusi blogi on nimeltään "Ketunkolon lankalaatikko" ja se löytyy täältä. Tervetuloa! =)

toivoopi Tiina

Niin se vuosi vaan otti ja vaihtui. Vuoden viimeiset tuotokset ovat vielä bloggaamatta, niistä tässä.

Typy sai kaulurin # 2. Tällä kertaa jouluisissa sävyissä ja lankana Lanett. Ohje on sama vanha tuttu, se kun on kerran todettu käytössä toimivaksi. Kaveriksi tein samaa sarjaa lapaset, malli on omasta päästä ja koko taitaa tällä kertaa olla sopivampi kuin aiemmissa. Ainoa, että punainen lanka loppui kesken ja jo mietin, että mitäs ihmettä teen peukaloiden kanssa. Hetken aikaa varastoja kaiveltuani totesin, että kyllä täällä on joku vanha nöttönen jäljellä suht samaa sävyä. Peukut syntyivät sitten siitä. Aika kivan pirteät näistä tuli ja kauluri on ollutkin jo kovassa käytössä.

malli: joku ikivanha teeteen ohjeläpyskä + lapaset omasta päästä
puikot: bambuiset sukkapuikot 2,5 mm ja metallinen pyörö 2,5 mm (40 cm)
lanka: Lanett punainen ja valkoinen

Sitten viime viikolla valmistui itselle myssykkä. Halusin tehdä jotain suhteellisen helppoa ja joutuisaa ja tuloksena syntyi tällainen "smurffipipo". Isäntä meinasi, että meinaatko hiphoppariksi ryhtyä... Ei kai sentään, vaikka piposta tulikin löysä ja sopivasti roikkuva. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni alpakka-lankaan, en ole sitä koskaan aiemmin neulonut. Vaikutti mukavan pehmeältä ja tänään pipo lämmitti päässä työmatkoilla. Ei ainakaan kutittanut yhtään.

malli: omasta päästä, 120 s (löysä)
puikot: bambuinen pyöröpuikko (50 cm)
lanka: teetee Alpakka tummanruskea ja sininen

Nyt puikoille on päässyt jo pitkään laatikosta huudellut vironvilla. Siitä syntyy miun ensimmäinen revontuli =). Kuvia tästä, kun pääsen vähän ensimmäistä mallikaaviota pidemmälle...

Kun vuosi lähestyy loppuaan, on hyvä tehdä yhteenvetoa siitä, mitä tänä vuonna on saatu aikaan.
 
Muuten kuin neulerintamalla tämä vuosi on ollut ihmeitä täynnä. Helmikuussa meille syntyi kauan odotettu pieni tyttö ja loppuvuosi on ollut vauvantuoksua täynnä. Neiti otti viikko ennen joulua ensiaskeleensa ja kohta voi haikein mielin todeta, että ei meillä enää ole vauvaa, hänestä on kasvanut taapero. Toisaalta kyllä ihanaa, kun pikkuinen alkaa selvästi ymmärtää puhetta (halutessaan) ja muutenkin osaamis- ja pystymiskapasiteetti on lisääntynyt hurjasti. Ihana tyttö ja ihanaa vauvaelämää! =)
 
Neulerintamallakin on tapahtunut paljon, kai näin voi todeta. Tänä vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa SNY-kierrokselle, aiemmin olen aina vaan lueskellut taustalla. Kevään kierto oli niin mukava kokemus, että lähdin mukaan vielä syksylläkin. Minulle osui hyvä tuuri molemmilla kierroksilla, itselläni oli ihanat SNY-ystävät, kiitos MinnaR ja Kisa. Nyt kuitenkin päätin, että kevään passaan, tuntuu, että elämässä on nyt niin kiirusta muuten, ja jos mukaan lähden, niin haluaisin ehtiä panostamaan ajatuksia tuohon ihan täysillä. Siirryn siis taas sinne lueskelijaosastolle.
 
Lankoja on kotiutunut hurja määrä ja tästä innostuneena lupasin Isännälle, että kevään passaan lankojen ostosta. Siis ihan rehellinen lankalakko, jonka olisi tarkoitus kestää aina ensi kesäkuuhun saakka. Saas nähdä, miten käy. Pienenevätkö varastot ja kuinka paljon. Ja että retkahdanko. Mutta jotain täytyy tehdä, kun säilytystila uhkaa loppua ja toisaalta nuo varastossa odottavat langat mielivät kyllä päästä puikoille sieltä pölyttymästä.
 
Sitten otsikko lupasi kyjyilyjä. Lähdin siis intoa täynnä mukaan Kesäyöstä Jouluyöhön-tempaukseen eli KYJY:yn. No, musta tuntuu, että tuo ei oikein osaltani käynnistynyt mitenkään. Tuli ehkä liian kiire sen listan miettimisessä ja sitten tuntui siltä, että tuo tehty lista ja tarpeet eivät enää kohdanneetkaan. Niinpä olen neulonut lähinnä listan ulkopuolelta ja myös niitä aloituslankoja on vaihdettu. Lopullinen saldo on 13/24. Juuri laskeskelin, että valmistuneita töitä tälle puolivuotiskaudelle tulee kyllä yli kaksikymmentä, ei siis lainkaan huonosti. Eivät vaan ole sieltä KYJY-listalta. Lisäksi muutama kyjy-työ on kyllä ihan loppusilausta vaille valmiita. Mutta neulomisen kuuluu olla kivaa ja siksi puikoillakin on soljunut juuri sitä, mitä olen itse halunnut. Pakkotahtisuudesta menee mielenkiinto koko tikuttelua kohtaan, ei kiitos.

Vuoden viimeiset työt ovat olleet joululahjoja. Kummipoika sai villahaalarin Lanett-langasta. Kummisetä valitsi värit, ja ohje löytyi syksyllä ilmestyneestä Modasta. Koko on 9kk ja on suhteellisen reilu. Tosin jämäkkä on kummipoikakin, haalari oli vielä hieman reilu, mutta ei kuitenkaan liian iso. Ainakin vanhempansa tuntuivat tykkäävän lahjasta.

malli: Moda 5/2011
puikot: bambuiset sukkapuikot 2,5 mm ja pyöröpuikko 2,5 mm (80 cm)
lanka: Lanett, tummaharmaa ja violetti

Anoppi sai kuin saikin joululahjaksi Minttumaari-huivin. Meni kyllä aika täpärälle, viimeisenä yönä pingoteltiin. Neuloin tämän kärkialoituksella, nuo niskasta aloitettavat huiviohjeet kun tuppaavat olla itselle vielä vähän hepreaa. Lankana Novitan Wool. Huivista tuli kyllä ilmava, mutta varmasti on lämmin, kun lanka on puhdasta villaa. Mallikerta teki myös sen, että huivi on aika leveä, mutta ei liian korkea. Itse tykkäsin tästä, on varmasti kätevämpi käytössä.

malli: Minttumaari, Ullasta
puikot: bambuinen pyöröpuikko 5,5 mm
lanka: Novita Wool, luonnonvalkoinen
menekki: 200 g

Sitten veljeni ja hänen avokkinsa pakettiin sujahtivat villasukat. Seiskaveikkaa molemmat, naisen sukat valmistuivat jo aiemmin syksyllä.

malli: miehen sukat omasta päästä, koko n. 43
puikot: bambuiset sukkapuikot 3,5 mm
lanka: Novita 7veljestä polkka (sininen)

Näiden kuulumisten myötä kaikille
Hyvää Uutta Vuotta! =)

Huh hulinaa. Sellaista on ollut tällä viikolla niin kuin varmaan suurimmalla osalla ennen joulua. Lisäksi on ollut kaikkea muuta erityistä ohjelmaa ja odottamatonta, joka on vienyt ajatuksia pois arkisista aherruksista. Meidän perheessä on ollut myös ensimmäinen joulujuhla, kun vauvamuskari juhlisti joulua viime keskiviikkona. Hienosti pienet tontut jaksoivat koko juhlan ajan. Typykin istui kuin tatti, kun oli niin paljon ihmettä ja katseltavaa.

Torstaina kyllä säntäsin töiden jälkeen postiin, kun kotona oli odottamassa pakettikortti. SNY:n viimeinen pakettihan se oli, kuten arvasinkin. Samalla paljastui, että pakettien takana on ollut Kisa. Yhtään en aavistanut, kuka siellä on hääräillyt, vaan salaisuus säilyi loppuun asti.

Viimeinen paketti oli ylenpalttisen runsas. Aivan superihkua lankaa. Lapussa luki "Zelda's Dippins" ja väri "Eldorado". Never heard, mutta niin ihanaa, että. Voisitko, Kisa, hieman selventää, mistä tällainen lanka mahtaa olla kotoisin? Todella kaunista ja ihan minun väreissäni. Kiitos! Sitten paketissa oli "Suloiset Sukat"-kirja, uusi tuttavuus tämäkin, ja nopealla selailulla löytyi useampi kiva malli toteutettavaksi. Kun nyt alan joulun jälkeen tuhoamaan tuota lankavarastoa, niin täytyy hyödyntää tätä. Sitten sain lisää silmukkamerkkejä, Hiya Hiya-merkkisiä. Syksyn ensimmäisessä paketissa olleet merkit ovat olleet todella kovassa käytössä ja luulen, että nämäkin päätyvät heti käyttöön. Kuinka sitä on ennen  tullutkaan toimeen?! Sitten runsaasta paketista löytyi vielä siili- ja nallenappeja. Ja suklaata =) Kaiken kruunasi kaunis itsetehty jouluinen kortti. Kiitos SNY-ystävälleni mukavasta syksystä! =) Toivotan oikein rauhaisaa joulunaikaa Sinulle ja perheellesi!

Täällä on puikot suihkineet viimeisiä neuleita pukinkonttiin. Raportointia on luvassa joulun jälkeen sitten enemmälti. Himoittu KYJY-lista ei tosiaan valmistu, nyt saldo on 12/24 eli puolivälin sentäs saavutin. Neulottu on paljonkin, mutta listan ulkopuolelta. Mä olen selvästi sellainen "tuurineuloja", tällainen pitkien listojen tekeminen ei satu minulle. Tulipahan kuitenkin tämäkin testattua.

Nyt haluan toivottaa kaikille mukavia joulunaluspäiviä. Itsekin yritän jo pikku hiljaa rauhoittua ja jättää liiemmän töhöttämisen vähemmälle. Perjantaina sitten lastataan perhe autoon ja suunnataan mummuloihin joulun viettoon.

Olen tässä hetken antanut mielessäni muhia ajatuksen, että ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla ei tähän taloon tulisi yhtään kerää/vyyhtiä/nöttöstä/mitään muutakaan lankaa, vaan aloittaisin massiiviset lankavaraston tuhoamistalkoot. Sieltä löytyy vaikka mitä mukavaa, jotka vaan pitäisi laitttaa puikoille. Esimerkiksi tämän vuoden kahdelta SNY-kierrokselta oon tullut vaikka mitä ihanuuksia, mutta vielä ne odottavat tekijäänsä tuolla. Sitten noita Novitan lankoja on melkoinen varasto, niistä saa melkoisen monet sukat ja lapaset, ehkäpä jotain muutakin kivaa.

Ensin täytyy saada tuo uhkaavasti lähestyvä joulu alta pois, mutta sen jälkeen taidan tehdä oikein rehellisen inventaarin ja lukea urakalla lehtiä ja kirjoja, jotta saisin langat ja mallit kohtaamaan toisensa. Ja nettiä kanssa, siellä ne hienoimmat mallit tuntuvat olevan.

P.S. Isäntä tuntui olevan melkoisen mielissään, kun hänelle tätä asiaa ääneen ajattelin. Oli mokoma sitä mieltä, että meillä tätä lankaa tuntuu kulkevan kaiken aikaa ja joka puolella. Höh, miehet on JUST tommosia ;).

Hyvää kannattaa odottaa. Tämä pätee lähes kaikkeen, näin myös marraskuun SNY-pakettiin. Tänään tuli ilmoitus, että "saa noutaa", ja niinhän me Typyn kanssa suunnattiin vaunulenkillä kohti postia.

Paketista löytyi sinivalkoisia sävyjä, sopiipa hyvin, kun itsenäisyyspäivä on jo ovella. Tässä kuussa paketista löytyi teeteen Pallas-lankaa. Tätä löytyy pari kerää varastoista jo entuudestaan, mutta ei juuri näitä värejä. Sinikirjavaa pallasta siis on ja luulen, että siitä yhdistelen tuohon yksiväriseen siniseen. Valkoinen mukavasti raikastaa kokonaisuutta. Ei siis yhtään haittaa, että siniset langat ovat eri erästä, en näistä yleensäkään ole niin turhan tarkka... Sitten uusi tuttavuus oli Gjestalin Baby Ull, tämäkin sinisenkirjavissa sävyissä. Jotain kivaa tästäkin arvaten syntyy. =)

Paketissa oli myös aivan mahtavia nappeja. Tällaisia en ole ennen nähnyt. Jos oikein ymmärsin, niin niissä on kuivattuja kasveja jotenkin laminoituina tuonne mukaan. Olivat tosi nätit! Herkutteluun löytyi Santa Lucia teetä. Tämä on jonkinlaista valkoista jouluteetä, tämäkin oli ihan uusi tuttavuus. Pakkaus kertoi, että tee on maustettu karpalon ja ranskalaisen vaniljan aromeilla, nam nam. Mä olen jo liki kaksi pussillista jouluteetä tuhonnut tänä syksynä, joten osui ja upposi. Sitten äiti sai oman joulukalenterin ja vielä kortin terveisineen.

Kiitos SNY tämän(kin) kuun mukavasta paketista! =) Tämä riemu lähestyy loppuaan, muutaman viikon kuluttua sitten selviää, kuka siellä näiden kaikkien ihanien yllätysten takana oikein on. En ole yrittänyt ottaa selvää sinusta blogeja kahlaamalla, mielestäni on mukavaa, että yllätys säilyy loppuun asti. Eli ei siis ole hajuakaan siitä, kuka siellä on hääräillyt. Sen vain tiedän, että olet selvästi miettinyt, mikä minua voisi ilahduttaa ja siinä hyvin myös onnistunut. Kiitoskiitoskiitos! =)

Kummipoika on jo melkein puolivuotias. Kolmea päivää vaille tarkalleen ottaen. Aivan käsittämätöntä, millaisella vauhdilla aika kulkee eteenpäin. Viisaammat siitä varoitti, että lasten syntymä saa aikaan tällaisen ilmiön, mutta en uskonut. Nyt uskon. Alppimaahan lähtee pikkuista lämmittämään kauluri. Tämä on tehty samalla ohjeella kuin aiempi, raportoimatta jäänyt Typyn kauluri. Lankana on teeteen Helmi, superwash merinovillaa, suloisen pehmeää.

malli: joku ikivanha teeteen ohjeläpyskä, alkuper. Lanett-langalle
puikot: bambuiset sukkapuikot 2,5 mm ja metallinen pyörö 2,5 mm (40 cm)
lanka: teetee Helmi
menekki: ??

Malli on todettu käytössä oikein toimivaksi, täytyy Typylle värkkäillä toinenkin, kun tuota ensimmäistä täytyy aina silloin tällöin pesaista. Semmoista on elämä pulauttelijavauvan kanssa. Kovasti odotellaan, milloin takaisinvirtaus loppuisi. Neiti on sentäs jo kontannut kaksi kuukautta ja kävelee tukea vasten tanakasti. Eli pystympi asento ei ole täällä auttanut. Äiti (ja onneksi myös Mummo =) neuloo siis varavaatteita, että saa toisia välillä pestä...

Ajan kulumisesta voi todeta myös, että huomenna on edessä paluu töihin. Jännittää vähän, mitä siellä on vastassa ja toisaalta, miten kotijoukot pärjäävät. Ja miten minä opin olemaan pienestä murusta erossa. Kaipa se onnistuu, kun muutkin siihen ovat kyenneet.

Perjantaina pyörähdimme Tampereella ja pääsin muutamaksi tunniksi Kädentaito-messuille. Tätä oli odotettu, ja niin oli näemmä muutama muukin. Ajattelin, että perjantai saattaisi olla hieman rauhallisempi päivä, mutta luulo ei ollut tiedon väärti. Väkeä oli aivan poskettoman paljon! Toisaalta kiva, että käsillä tekeminen kiinnostaa, mutta itseä tuo tungos kyllä ahdisti tosi paljon. Suomalaisista kuoriutuu tosi "hienoja" piirteitä, kun pitäisi malttaa vähän jonottaa ja odottaa. Aargh.

Messuilta tarttui mukaan vähän kangasta ja paljon lankoja. Ja jotain muutakin pientä. Lisäksi tilasin taas Modan vuodeksi eteenpäin, kun siellä oli tosi hyvä tarjous siitä. Viime viikolla tuli ko. lehdestä lasku (6 kk) ja hinta oli sama kuin tuolla vuoden erällä tuolla. Ja mukaan tuli sentäs pari vanhaa numeroa (Mummo huom, ne saapuvat seuraavassa kuormassa sinun varastoihisi), puikkoja ja vähän muutakin.

Langoista: ostin Vuorelman Vetoa pari vyyhtiä (Typylle jotain kirjoneuletta näistä), Kirjo-Pirkkaa, Reggaen kirjavaa lankaa Typyn varsitöppösiin ja Novitalta vaikka mitä. Novitan langat olivat kyllä hyvissä messutarjouksissa, sieltä pari kerää tuota Polkua, päätin siis tykätä sen neulomisesta ja pari kerää seiskaveikkaa. Messuilla oli Polkasta ja Raidasta sävyjä, joita ei saa kaupasta, niihin sitten sorruin. Toinen kerä on jo tulilla, siksi puuttuu kuvasta. Ja nuo teetee Pallakset tulivat Modan kylkiäisinä. Jotain muutakin löytyi vielä pussin pohjalta, mutta nämä matkaavat SNY-ystävälleni. Ei siis auta niistä liikaa täällä huudella.

Tällaisia kuulumisia tällä erää. Kiitos kommenteista ja toivottelen kaikille mukavaa sunnuntaipäivää. Täällä on luonto viime yönä maalannut lasikaiteeseen pakkaspitsiä ja luonto on muutenkin kauniin huurteinen.

P.S. Edellisen postauksen villahaalari oli sovituksessa ja on se käyttökelpoinen. Reilu, mutta ei onneksi liian iso. Ehkä tuo tyttö on jo isompi kuin äiti haluaakaan uskoa...

Kyjyily etenee vakaasti kohti puoliväliä, yhtä uupuu siis enää. Ei siis tule valmista jouluun mennessä, ei. No, eipä hätää. Kunhan edes mahdollisimman moni joululahjatyö valmistuisi. Olen lisäksi tosi tosi onneton raportoimaan mitään sinne kyjyily-sivulle. Ehkäpä rymäytän kaikki sitten kerralla.

Mutta valmista siis. Novitan syksyn lehdessä oli aivan ihanainen villahaalari vauvalle ja se sujahti täälläkin silloin kesällä puikoille, kyjy # 19. Arvoin kyllä kauan, että onko onnellinen saaja Typy vai joku muu, mutta en taida raaskia tuota eteenpäin lahjoittaa. Kun jotenkin ajatuksissa on sitä tuolle omalleen tehnyt. Tämä oli ensimmäinen kosketus Novitan Polku-lankaan ja fiilikset ovat siitä vähän ristiriitaiset. Ensinnäkin plussat. Neuleesta tuli todella ilmava ja kevyt, ja voi että, mitkä värit. Aivan upeat!!! Kerässä oli 100 g ja tuohon tekeleeseen sain menemään vain 1,5 kerää. Ei siis tosiaan paha. Vielä on lankaa jäljellä johonkin muuhun. No, ainoa miinus (jos sitä sellaiseksi voi sanoa) oli se mukana kiertävä sidelanka. Sen neulominen vaati selkeästi vähän harjoittelua, loppua kohti neulominen tuntui luistavan kuin itsestään, alussa takkusi kaiken aikaa ja punttien kohdalla jo mietin, mahtaako tästä tulla mitään. Lopputulokseen olen kyllä todella tyytyväinen! Tästä voisi kyllä tehdä jotain muutakin, esim huivin.

Ainoa vaan, että tämäkin taitaa kaikkinensa olla käyttäjälleen aika reilu vielä. En oikein ymmärrä, otin silmukkamäärät koosta 70 cm ja  neuloin pituutta 80 cm koon mukaan. Todellisuus taitaa kyllä olla kaikkinensa vielä vähän reilumpi. Ei pysty ymmärtämään, missä mentiin metsään. No, täytyy käyttäjälle vielä kokeilla. Hänelle kuitenkin 74 cm vaatteet ovat sopivia, joten pitäisi tuon olla aika passeli. Toivottavasti äitin silmä vaan huijaa ;). Mallissa oli raglanhihat, joita vähän jännitin, mutta onnistuivat hyvin ja olivat helppo neuloa. Lisäksi välillä jouduin alistumaan vetoketjun paikalleen harsimiseen. Taidan olla enemmän nappi-ihmisiä, mutta ehkä tuo isäntä arvostaa koti-isin roolissa tuota vetoketjua pukiessaan talvella villahaalaria rimpuilevalle pikkuneidille muutaman kerran päivässä...

malli: Novita syksy 2011
puikot: bambuiset pyöröpuikot 3 mm
lanka: Novita Polku "punajuuri"
menekki: 1,5 kerää (~150 g)

Lupasin vielä tuon Kyjyn # 7 eli pitsineulesukat. Näistä on ihan supersurkea kuva (eipä ne kummoisia ole muulloinkaan olleet...), kun tajusin vasta postissa ennen kuoreen sujauttamista, että apua, nämä on kuvaamatta. Kamerakännykkä pelasti ja synttäripaketti Mummolle lähti ajoissa. Tässä siis lähinnä todistusaineistoa, että valmiit ovat. Toivottavasti myös saajalleen mieluisat ja sopivan kokoiset!

Äitiysloman viimeinen päivä on huomenna, perjantai on sitten virallisesti ja käytännössäkin lomaa. Tämä lanka-addikti pääsee nimittäin Tampereen Kädentaito-messuille. Ihan kuin joulua odottaisi, toivottavasti odotukset täyttyvät! =)

Syksy on ihanaa aikaa. Vaikka ulkona luonto riisuutuu talvea varten niin mielestäni kaikki on jotenkin niin yksinkertaisen kaunista. Itseäni tämä pimeys ei ahdista, päinvastoin. Tuntuu, että jotenkin näinä hämärinä päivinä, kun ei tule oikein kunnolla valoisaa lainkaan, aika ikäänkuin seisahtuu. Ihana hömpsötellä ympäri taloa villasukat jalassa kynttilöitä sytytellen. Ja neuloen hämärän hyssyyn.

No, toki tuo kohta 9kk pikkuneiti järjestää vähän ylimääräistä actionia. =) Täällä on syksyn nuhakausi korkattu onnistuneesti oikein korvatulehduksen kera. Taas. On sitten vähän myös väsyttänyt, niin äitiä kuin isääkin. Eräs rajapyykki myös lähestyy uhkaavasti, nimittäin vanhempainvapaan loppu ja meidän perheessämme se tarkoittaa sitä, että äiti lähtee töihin ja isä jää Typyn kanssa kotiin aina kevääseen asti. Vähän on itsellä ristiriitainen olo; toisaalta on kiva lähteä töihin, mutta toisaalta tuntuu, että ei tuota pientä mitenkään pysty jättämään. Taitaa tehdä kaikille siis hyvää. Mutta hui, enää kaksi viikkoa jäljellä kotiäitiylyä, mihin tämä vuosi on oikein kadonnut?!

Neulomisista on valmistunut KYJY#18 eli Huivi itselle. Ei tullut Nikolaita, ei. Tuli tuubi (kaikilla on, mäkin haluun!) Novitan Noki langasta. Tämä sopinee uuden tummanruskean toppiksen kanssa. Ajatusta Nikolaista ei ole haudattu, mutta ei taida ehtiä tähän kyjy-junaan. Sitten tuossa kuvassa on myös pipo veljelle, joka siirtyy tällä viikolla neljännelle vuosikymmenelle. Hankittiin eräihmiselle lahjaksi retkeilytarviketta, tuo menee pakettiin lisiksi.

 HUIVI
malli: omasta päästä
puikot: bambuiset pyöröt 5,5 mm
lanka: Novita Noki
menekki: reilu 1 kerä  

PIPO
malli: Moda 6/2009
puikot: bambuiset pyöröt 4 mm (40 cm)
lanka: Novita Cloud varastoista (ihku lanka, tämän voisi ottaa tuotantoon taas!!)
menekki: ??

Sitten Typy on (taas) saanut sukat. Näihin tehdään vielä liukuesteet pohjiin. On nimittäin sen verran liikkuvainen pikkuneiti, että huh. Pari kuukautta on jo kontattu ja tukea vasten noustaan seisomaan ihan mihin vaan. Rohkeus on ääretön, mitään ei osaa pelätä. Saa siis olla silmät selässäkin ja silti mustelmia riittää. 

malli: omasta päästä, 32 s
puikot: bambuiset sukkapuikot 3,5 mm
lanka: Novita 7 veljestö raita
menekki: ??

Ja juu, jotain on ommeltukin. Nimittäin uudet tyynynpäälliset olkkariin. Isäntä valitsi kankaan, sillä mokomalla tuntuu olevan hyvä maku näissä. Syksyn sävyistä lumimarjaa Marimekolta. Mii tykkää. =) Ihan tuollaiset perus 50x50 päälliset, vetskari yhdellä sivulla helpottamassa pesua ja pukemista.

Eilen postilaatikosta löytyi lappu, että "teille on saapunut isokokoinen kirje ja ei mahtunut laatikkoon". Saisi noutaa postista kuulemma tänään. Heti arvasin, että kyseessä lienee tämän kuun SNY-paketti, ja Typyn kanssa illalla kauppareissulla käytiin kinuamassa, josko paketti hyllyssä jo olisi. Olihan se ja saatiin se mukaan. Kotiin asti maltettiin odottaa avaamista ja  hyvä niin, ei tarvinnut sitten postissa alkaa hihkumaan ihastuksesta.

Tässä kuussa paketista löytyi sinisinä sävyjä.

Ensinnäkin kaksi kerää Dropsin Fabel-lankaa. Tämä on minulle uusi tuttavuus, hypistellyt olen, mutta ei ole vielä mukaan tarttunut. Tästä tullee sukat. Väri oli aivan upea, oikein sellaiset veden värit; sinistä, vihreää, turkoosia. Tykkään! SNY:ni on tainnut aika tarkkaan perehtyä sekä blogiin että kuvaukseeni, tähän mennessä kaksi pakettia neljästä on ollut todellisia täysosumia. Sitten paketista löytyi kerroslaskureita, näitäkään minulla ei vielä ollut ja tarvetta kyllä on. Ärsyttävää laskea usein, että missä sitä oikein mennään, nyt tämä helpottunee. Alan myös epäillä, että SNY:lläni on ajatuksenlukukykyjä. Muutaman viikon on ollut mielessä, että pitäisi ostaa muistikirja, johon voisi tehdä muistiinpanoja näistä käsitöistä. Nyt ne kulkevat epämääräisillä paperilapuilla, jotka ovat hukassa tämän tuosta. Nyt sain hienon sinisävyisen kirjasen, joka tulee heti käyttöön. Lisäksi teetä herkutteluhetkiin ja suloinen kissakortti. Kiitos, ihana SNY-ystäväni! Paketti oli oikein mieluinen. =)

Ihania sinisävyjä (näitä löytyy meiltä muutenkin, kuten kuvasta näkyy =)

Sitten saanen esitellä, Kaura Pupunen. Täällä on siis kaivettu ompelukone ja saumuri naftaliinista ja surautettu pupu Typyn yökaveriksi. Typsyhän on ollut melkoisen huono nukkuja ja hyvä yökukkuja, ja kaikkea on valmis kokeilemaan, josko niitä yöunia saisi vähän parannettua. Saatiin vinkki, että kaurapupu lämpöisenä unikaverina saattaisi auttaa nukahtamisessa. Papalta saatiin kauroja, ja tällainen yökaveri siitä nyt sitten tuli. Päällinen on fleecea ja kaurapussi ihan valkoista lakanakangasta. Vielä ei ole testattu toimivuutta, koska (ruksi seinään) viimeiset kaksi yötä Typy on nukkunut huippuhyvin. Epäilen tämän johtuvan siitä, että otettiin kolmannet päiväunet takaisin käyttöön, kun toinen on ollut niin tosi väsynyt iltaisin. Näyttää heijastuvan yöhönkin. Vähänkö ärsyttää, ollaankohan tässä hihhuiloitu kaksi kuukautta ihan turhan takia, kun koko (tai ainakin osan) ongelman ratkaisu on nukkuminen. Kaikki vaan on sanoneet, että päivällä ei saa nukkua liikaa, että yöllä nukuttaa. Ja me ollaan uskottu, nää esikoiset taitaa olla todellisia harjoituskappaleita... Toinen vaihtoehto on, että typsy opettelee nukkumaan, kun ensi kuussa jää isin kanssa kotiin ja tämä äippä lähtee takaisin töihin... Tällöin kun alkaisivat isin yökukkumiset ja äiti saisi nukkua... No, pääasia kuitenkin, että tyttö nukkuu! =)